Peliarvostelu: Dead Space
Dead Space on tuttu pelaajille jo reilun 14 vuoden takaa, jolloin Visceral Games yllätti monet mainiolla ja toimintapainotteisella kauhuseikkailullaan. Remake-versiota on hartaasti odotettu, eikä odotuksiin tarvinnut pettyä: kyseessä on kerrassaan erinomainen uudispainos.
Isaac Clarke, pelin protagonisti, on matkalla avaruudessa sijaitsevalle Ishimuralle pienen kenttätiimin mukana. Teknisten ongelmien myötä retkue rysähtää avaruusaseman telakoitusmisasemalle sisään kuin juhlista ulos heitetty kuokkavieras, joka tekee näyttävän paluun bileisiin. Bileiden tarjoilupuolesta huolehtivat kuitenkin aggressiiviset necromorph-alienit, jotka ottavat vierailijat vastaan vähemmän ystävällisellä otteella.
Isaac joutuu alkuun pakenemaan perässä rynniviltä otuksilta, mutta ei vie kauaa ennen kuin kättä pidempää tulee tarjolle ja örvelöiden kurmotus voi alkaa. Tunnelma on alusta asti kohdallaan: pimeys, riipivä äänimaailma ja pienet säikytykset pitävät pelaajan jatkuvasti varpaillaan. Uutena ominaisuutena vuoden 2008 edeltäjään nähden Isaac reagoi eri tilanteisiin kuin aito ihminen – pulssi kohoaa ja sydämentykytys kuuluu voimakkaana. Etenkin kuulokkeiden kanssa kauhuteema korostuu huomattavasti, joten luurien käytölle pitää antaa lämmin suositus.
Ishimura on ulkoisesti tuttu paikka: synkkä, veren ja suolenpätkien sekä himmeiden valojen tyyssija. Uuden konsolisukupolven raudalla näkymät ovat komeaa katseltavaa, eikä tunnelma ole kärsinyt päivityksen jälkeen laisinkaan. Äänimaailma on parhaimmillaan ahdistava ja viholliset yhtä pelottavia kuin ennenkin. Sama leima on Dead Spacen yleisellä ilmeellä – siellä täällä kohdataan pieniä parannuksia, ja ennen kaikkea peli tuntuu uudelta, kierrätetystä ideasta huolimatta.
Suurimmat muutokset koskevat seikkailun sivuhahmoja, jotka ovat paljon näkyvämmin esillä. Ishimura sisältää myös paljon hologrammivideoita sekä ääni- ja tekstitiedostoja, jotka tukevat mainiosti päätarinaa. Sivuhahmoihin liittyviä sivutehtäviä on lisätty mukaan kiitettävän monta, tuoden hyvän lisän päätarinan oheen. Onpa päätarinalla jopa kaksi erilaista loppua aikaisemman yhden sijaan, joka lisää uudelleenpeluuarvoa. Sokerina pohjalla lineaarinen, näytös kerrallaan pelattava seikkailu on muuttunut metroidvania-tyyliseksi kokonaisuudeksi, jossa on vapaus liikkua missä tahansa, jonne on saanut kulkuluvan tarinan edetessä.
Monstereita on niitäkin uudistettu mukavasti, niin pienempiä örvelöitä kuin haastavampia pomojakin. Pääsääntöisesti tässä on onnistuttu, mutta esimerkiksi pari rasittavaa puzzlea tuntuvat enemmän täytteiltä kuin onnistuneilta kokonaisuuksilta. Yleisesti ottaen valittamista on kuitenkin hyvin vähän. Isaac on aikaisempaa liikkuvampi siinä missä monsteritkin, ja tuttua asearsenaalia on päivitetty mielenkiintoisilla tavoilla. Lyhyesti voi tiivistää, että taistelunopeus on hieman kasvanut ja pelottavuus sen myötä lisääntynyt. Hieman jäin kuitenkin kaipaamaan joidenkin necromorphien taisteluhuutoja, sillä originaalijulkaisussa ne olivat asteen verran karmivampia.
Remake-versioon on lainattu ominaisuuksia myös jatko-osasta, Dead Space 2:sta. Taannoin Isaac ei puhunut lainkaan, äänen ollessa pelkkää ölinää esimerkiksi taistelutilanteissa, nyt sankari keskustelee paljon kohtaamiensa ihmisten kanssa. Painottomissa tiloissa liikkuminen on puolestaan korvattu jatko-osan tyylisesti suihkumoottoreilla, kun ennen loikattiin tasolta toiselle. Liikkumista tämä helpottaa huomattavasti, mutta herkimmät ihmiset eivät välttämättä siedä kuvakulman pyörimistä lennettäessä. Saattaapa tuolloin suuntavaistokin hieman mennä hukkaan, vaikka Isaacilla onkin käytössään päämäärän näyttävä reittiviiva, josta on suuresti apua.
Kokonaisuutena ei voi kuin ihailla, miten viimeistelty peli Dead Space on, sillä se ei ole nykyään itsestäänselvyys julkaisupäivänä. Ainoat eteen tulleet bugit olivat peliruudun jääminen mustaksi yhden kerran ja tallentamisen mahdottomuus liikojen erillisten tallennustiedostojen vuoksi, mutta automaattitallennus auttoi jatkamaan. Positiivisella puolella pelattavuus on kohdillaan, tallennukset hoituvat muutamassa sekunnissa, kuolinanimaatiot ovat näyttäviä, kontrollit pystyy sisäistämään helposti ja edellisen pelin kokeneet saavat tuoreen vaikutelman, joitakin kohtia mainitakseni. Henkilökohtaisesti en suostunut pelaamaan viimeistä “näytöstä” loppuun ennen kuin joka ainoa sivutehtävä oli saatettu maaliin asti, ja silti jäi nälkää uusintakierrokselle.
Suurin miettimisen arvoinen asia on tässä: toimiiko sama idea toisenkin kerran, kun kyseessä on täysihintainen julkaisu? Allekirjoittaneelle tämä on jo nyt yksi vuoden parhaista julkaisuista ja kylmiä väreitä aikaansaanut toimintakauhupeli, vaikka muitakin vastaavia tulisi eteen ennen vuodenvaihdetta. Myös pituus on kohdallaan – toiseksi vaikeimmalla tasolla pelaten aikaa kertyi reilut 21 tuntia ennen lopputekstejä. Vahva suositus toiminnan ja kauhun ystäville.
Tähdet: 4,5/5
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, Microsoft Windows
Genre: Selviytymiskauhupeli
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Motive Studios
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 27.1.2023