Peliarvostelu: Diablo IV
Yksi oman peligenrensä tunnetuimmista sarjoista sai jatkoa Diablo 4:n myötä. Lopputuloksena on huikaisevan koukuttava ja sisältörikas seikkailuroolipeli, joka vain paranee peliseuran myötä.
Klassinen hyvän ja pahan välinen taistelu. Näihin sanoihin voi tiivistää Diablo 4:n päätarinan juonen, joka on kuitenkin hyvin pieni osa valtavaa kokonaisuutta. Osaava pelaaja huitaisee varsinaisen päätarinan arviolta 15-20 tunnin aikana läpi, jonka jälkeen on valtava maailma tutkittavana.
Menosta voi nauttia yksinkin, mutta pelin parhaisiin puoliin kuuluu toimiva yhteistyöpelimuoto, jossa omaan ryhmään voi kutsua enimmillään neljä jäsentä. Eikä pelialustallakaan ole merkitystä, sillä Battlenet-palvelu yhdistää seikkailijat. Tuolloin kommunikointi tapahtuu kätevästi pelin sisäisen äänichatin kautta. Ryhmän myötä vihollisetkin ovat vahvempia, mutta aina on hyvä olla kaveri rinnalla esimerkiksi herättämässä henkiin tai tehostamassa toisen tekemiä hyökkäyksiä pahiksiin. Suosikkikombona velhon tekemä jäädytysloitsu ja barbaarin päästäminen valloilleen miekan kera toimii kuin norsu posliinikaupassa.
Diablo 4:stä on vaikea löytää vain yhtä koukuttavaa asiaa, sillä niitä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä. Runsaslukuisen vihollislauman piekseminen, oman hahmon tasonnousut, haastavan luolaston valloittaminen tai parempien varusteiden saaminen nostavat fiilistä joka kerta. Tai no, kaikella on luonnollisesti rajansa. Tuore julkaisu on pyörinyt pelikoneessa kuukauden aikana jo lähes 300 tunnin verran, joten pientä puutumista on havaittavissa. Rehellisesti totean, että tavarapaljous on yksi pääkoppaa nyppineistä asioista, sillä rompetta saa olla myymässä, purkamassa tai vertailemassa päällä oleviin rensseleihin keskimäärin 15-30 minuutin välein, mikäli kleptomaaniset kierrokset nousevat aivoissa liian suuriksi, ja hyödyttömästä romustakin halutaan ne kultakolikot talteen.
Teknisellä puolella on pelitunteihin nähden ollut kohtalaisen vähän valittamista esimerkiksi yhteyskatkosten muodossa, mutta tämä on ollut kovin tyypillistä peleissä, joita tahkotessa pitää olla aina online-tilassa. Tämä on todennäköisesti myös omasta yhteydestä johtuva asia, sillä mobiiliyhteydellä operoivalla pelikaverilla Diablon palvelimelta tippumisia on tapahtunut useammin. Toisaalta serverit pitävät hieman liiankin paljon huolta ns. idlaajista, joiden hahmot heitetään ulos tietyn ajan kuluttua vaikkapa venyneen puhelun vuoksi. Ja kyllä, aikaa kuluu pahimmillaan useita minuutteja, kun vertaillaan tavarapaljouden ominaisuuksia löydettyjen vermeiden kesken – ja tällöin hahmo seisoo paikoillaan, ollen vaarassa pudota serveriltä.
Diablo 4:n päätarina on paikoin varsin mielekäs, kun jahdataan Lilith-pahista, jonka lahtaaminen on lopullisena päämääränä. Juonenkäänteitä piisaa ja ne pitävät mielenkiintoa yllä, mutta harmittavasti muutamia helvetin syövereiden asukkaita lukuun ottamatta valtaosa npc-hahmoista unohtuu lähes saman tien sosialisoinnin jälkeen. Keskusteluita kuuntelee kyllä aluksi mielikseen, mutta ennen pitkää peliohjaimella olevaa sormea tekee joko mieli alkaa jumppaamaan tai klikata sillä näppäintä eteenpäin päästäkseen. Lyhyesti voi tiivistää, että toiminta on koko pelin ydin, eikä jorinoita jaksa kuin ajoittain. Ja sitähän piisaa koko kartan täydeltä, sillä sen 100-prosenttiseen tyhjentämiseen voi kulua aikaa jopa kolminumeroinen määrä tunteja.
Mukavan erilaisena uutuutena Diablo 4:ään on lisätty Elden Ring -pelin tapaan hevonen, joka nopeuttaa matkantekoa paikoin mukavasti. Harmittavasti kuitenkin pollella on tapana törmätä töksähtäen juuri niihin pienimpiin pikseleihin, mikä häiritsee välillä. Löytyypä nelijalkaiselta apurilta vauhdikkaan spurtin lisäksi myös yksi tehokas hyökkäys, joka vaihtelee kivasti pelattavien hahmojen kesken. Heppa onkin korvaamaton apuväline esimerkiksi kartalle ilmestyviä ajastettuja tapahtumia ajatellen, sillä osaava ohjastaja ohittaa sillä näppärästi joka nurkalla vaanivat vihollislaumat ehtiäkseen määränpäähän ajoissa.
Ajastetut tapahtumat käsittävät kamppailuja ihmisten kesken, mysteeriarkkujen metsästystä Helltide-sektorilla, pahojen legioonien tuhoamista ja maailmankartalle ilmestyvien valtavien pomojen haastamista isolla ihmisjoukolla. Voi sanoa, että koskaan ei ole tylsää, sillä tekemistä löytää aina – jos ei muuten, niin aina voi itse luoda itse rakennettavilla sigil-symboleilla painajaistason luolastoja, jotka ovat parhaimmillaan kovia haasteita. Peliin on luvattu lisäsisältöä myös niin sanottujen kausitapahtumien avulla, joista ensimmäinen nähdään jo heinäkuun aikana.
Tiivistetysti Diablo 4 on sen kategorian julkaisuja, joiden pariin haluaa aina palata. Peliseuraa on helppo löytää, kaikki tekeminen koukuttaa toistoista huolimatta valtavasti ja “vielä kerran” -ajatus toimii tässä pelissä samalla tavalla kuin päättäisi lähteä kavereiden kanssa yhdelle lasilliselle, mutta löytääkin itsensä taksijonosta horjumassa aamuneljältä. Kaikille seikkailuroolipeleistä kiinnostuneille tämän luokan julkaisuja ilmestyy sen verran harvoin, että tätä on vaikea ohittaa. Vahva suositus kaikille aikuisikään ehtineille.
Lisää kuvia pelistä:
Tähdet: 5,0/5
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, PC/Windows, PlayStation 4, Xbox One
Genre: Toimintaroolipeli
Pelaajamäärä: 1–4 (verkossa)
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Blizzard Entertainment
Julkaisija: Blizzard Entertainment
Julkaisupäivä: 6.6.2023
