Peliarvostelu: Gangs of Sherwood
Kukapa ei olisi joskus kuullut Robin Hoodista ja hänen epäitsekkäästä tavastaan varastaa rikkailta ja antaa näiden omaisuutta köyhille? Gangs of Sherwood tuo esiin etenkin toiminnallisia puolia Robinin ja hänen iloisten veikkojensa puuhasteluista, mutta myös tarina tarjoaa kohtalaisen paljon imua välivideoiden ja jutusteluiden kautta. Appeal Studiosin tuorein luomus tarjoaa viihdettä niin yksin kuin myös kavereiden seurassa pelatessa, sillä metsien kätköissä majaileva poppoo voi muodostaa peräti neljän sankarin tiimin.
Alkuun on todettava, että Gangs of Sherwood oli ensimmäiset kaksi viikkoa pelikelvoton, sillä jostain syystä peliohjaimen invert-toiminto oli tyystin unohtunut pelisuunnitteluosastolta. Yli 20 vuotta invertillä pelanneena onnistuin nipin napin rimpuilemaan tutoriaalin läpi ennen puutoksen korjaamista, mutta päätarinan aloitus sai odottaa. Lyhyen välivideon tarjoaman tunnelman myötä päästään valitsemaan yksi neljästä päähahmosta, joita ovat Robin of Locksley, Maid of Marian, Friar Tuck ja Little John. Jokaisella on omat vahvuutensa, taistelutyylinsä ja superkykynsä, joka tuo toimintakohtauksiin mukavasti vaihtelua. Allekirjoittanut päätyi ensimmäisellä kerralla valitsemaan sen kenties tavallisimman vaihtoehdon – legendaarisen jousiampuja Robinin.
Itse toiminta tuntuu alkuun sopivan räväkältä ja erikoiskykyjen avulla tehdyt yhdistelmät jaksavat viihdyttää. Taistelun melskeen ohessa suoraviivaisen etenemisen ohella lisämakua pelaamiseen saadaan kevyestä loottaamisesta sekä piilotettujen esineiden löytämisestä ja pienistä haasteista. Myös tyylillä on merkitystä: mikäli vain räiskit nuolilla vihulaiset kaukaa nopeassa tahdissa matalaksi, ei bonuksia heru. Devil May Cry -pelien tyylisesti taisteluista jaetaan ylimääräistä hyvää sen mukaan, miten monipuolisesti pystyt yhdistelemään kykyjäsi jatkuvaksi ketjuksi ja välttelemään samalla vihollisten hyökkäyksiä. Mitä korkeampi arvosana, sitä parempi palkinto.
Harmillisesti on kuitenkin todettava, että Gangs of Sherwood tuntuu melko keskinkertaiselta ja kuuluisilla hahmoilla ratsastavalta tapaukselta. Meno on toki vauhdikasta ja sulavaa, mutta se muuttuu varsin pian itseään toistavaksi. Tähän saadaan toki vaihtelua etenkin yhteistyön kautta toisten pelaajien kanssa, ja tehtäviä voi myös suorittaa kolmella eri vaikeustasolla. Lisäarvoa saadaan myös eri sankareiden kautta, ja joskus monipuolinen roolitus on jopa suositeltavaa, sillä tiettyjä paikkoja ei ole mahdollista saavuttaa esimerkiksi ilman järkälemäisen munkkiveli Tuckin voimia tai lähitaistelun kautta operoivaa Little Johnia. Vastaavasti Robin pujahtaa helposti esimerkiksi kapeista väleistä, joista romuluisemmat sankarit eivät mahdu. Joissakin tapauksissa tietyn hahmon käyttö avaa reittejä myös muille vaikkapa isomman saaliin keräämiseksi.
Vaan voihan itku sentään, miten lyhyt seikkailusta on tehty. Sen nimittäin läpäisee helposti parissa-kolmessa illassa, mikäli ei välitä haasteista tai eri tasojen moneen kertaan pelaamisesta eri hahmoilla. Lopputekstit pamahtivat ruutuun niin nopeasti, että “tässäkö se nyt oli” tuli sanottua ääneen siinä kohtaa, kun pelikello näytti vain noin 7 tunnin lukemaa. Toki niin sanottuna kompletionistina en epäröinyt aloittaa alusta täysin uudella hahmolla ja loppujen lopuksi mielenkiintoa riitti läpäistä julkaisu kolmesti. Kehuja jaan hyvästä ääninäyttelystä, sujuvasta taistelusta, toimivasta yhteistyöpelistä ja peliseuran löytämisestä etenkin iltaisin ja viikonloppuisin. Toimintapelistä on kuitenkin kyse, ja kun se on julkaisun paras elementti, uskaltaa Gangs of Sherwoodille antaa kolme kiiltävää sakaraista ja varovaisen suosituksen. Tosin ei välttämättä 50 euron hintaan, joka on kirjoitushetkellä digiversion kauppahinta konsoleilla.
Tähdet: 3.0/5.0
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series S|X, PC/Windows
Genre(t): Ensimmäisen persoonan ammuntapeli, seikkailupeli, toimintaroolipeli
Pelaajamäärä: 1-4
Ikäraja: 16
Kehittäjä: Appeal Studios
Julkaisija: Nacon
Julkaisupäivä: 27.11.2023
