Peliarvostelu: Ad Infinitum
Ad Infinitum on traumautuneen sotilaan ja hänen perheensä mielenmaisemia luotsaava peli. Se ei yllä kauhupelien kärkikastiin, mutta ei se huonokaan ole.
Saksalaisen indie-pelistudio Hekaten debyyttipeliä Ad Infinitum alettiin kehittää vuonna 2014, ja nyt se vihdoin julkaistiin. Psykologista kauhua lataava peli keskittyy ensimmäisen maailmansodan kauhuihin ja traumoihin, jotka piinasivat niin sotilaita kuin heidän perheitäänkin vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen.
Tarinan päähenkilön perheeseen kuuluu hänen lisäkseen pikkuveli, äiti ja isä. Moniulotteista ja vaikeaa suhdetta perheenjäseniin käsitellään pelin neljässä eri osiossa.
Päähenkilö on nuori länsirintamalle sijoitettu saksalainen sotilas, joka määrätään lähtemään hyökkäykseen, jossa hän joutuu lamauttavan räjähdyksen uhriksi. Hän herää upeassa mutta synkässä kotikartanossa, jossa kaikki ei ole kohdallaan. Tästä alkaa sukellus traumautuneen sotilaan mielen syövereihin.
Mitä tapahtui? Mikä on totta ja mikä painajaista? Ovatko sodassa eteen tulevat hirviöt todellisuutta vai vinoutunutta kuvitelmaa? Tehtäväsi on selviytyä erilaisten ongelmanratkaisujen, piiloutumisen ja hiiviskelyn avulla eteenpäin tarinassa, jonka traagiset ja myös surulliset yksityiskohdat alkavat yksi kerrallaan paljastua. Vinkkejä löytyy muun muassa taistelukentiltä, juoksuhaudoista, taistelutantereen alla olevista tunneleista ja kotikartanon huoneista.
Pelin etenemisessä on varmasti monen kauhufanin mielestä ajoittain turhankin pitkiä “tyhjiä” taukoja, varsinkin kartanossa vinkkejä etsiessä. Pulmat on kuitenkin rakennettu mielenkiintoisesti ja ne vaihtelevat melko helposta hyvinkin monimutkaiseen. Vinkkejä kannattaa etsiä mistä tahansa, sillä koskaan ei tiedä, mistä voi löytyä pieni merkki, jota tutkimalla puolestaan paljastuu asia, josta saa selvyyttä tarinaan ja apua seuraavaan vaiheeseen. Koskaan ei myöskään voi tietää, mistä voi ilmestyä kammottava hirviö tai useampi, joilta pakeneminen vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä.
Peli sijoittuu pääosin kartanoon ja rintamalle ensimmäisen maailmansodan tunnelmissa. Kyseessä ei ole perinteinen sotapeli, jossa räiskittäisiin mielin määrin vihollisia. Ad Infinitum keskittyy sodan psykologiseen kauhuelementtiin ja tekeekin sen tehokkaasti muun muassa erinomaisen äänimaiseman avulla. Jotkut hirviöistä ovat visuaalisesti varsin näyttäviä, mutta juoksuhaudoissa ja niiden välisissä mutaisissa helvetillisissä sotamaastoissa eteneminen sekä taistelutoverien epätoivoisten huutojen kuuleminen avaavat sotilaan mielenmaisemaa varmasti jopa vahvemmin kuin syöksyily eteenpäin aseet laulaen.
Tässä pelissä selvitään enimmäkseen hiipimällä, piiloutumalla ja hoksottimia käyttämällä. Taistelutantereella sotilaita raatelevat hirviöt suunnistavat kuulon avulla, joten ääntä ei tule päästää, mutta toisaalta meteliä voi käyttää ahmattien harhauttamiseen. Pelin edetessä hirviöt muuttuvat yhä haastavammiksi ja henkilökohtaisemmiksi. Tekemäsi valinnat bossien kukistamisen yhteydessä myös vaikuttavat tarinaan.
Ad Infinitum voi joidenkin mielestä sisältää kauhupeliksi liian vähän jump scare -tilanteita ja on totta, että välillä voidaan edetä pitkiäkin matkoja ilman sen suurempia kohtaamisia, mutta pelin psykologisesti ahdistava ja ongelmaisen perheen ympärille nivoutuva tarina keskellä ensimmäisen maailmansodan painajaisia jaksaa pitää otteessaan. Tunnelma ja jännitteet kuitenkin jatkavat vääjäämättä tiivistymistään kohti karmeaa loppua. Pelin kesto on noin kahdeksan tuntia tai jonkin verran vähemmän, riippuen siitä, miten nopeasti pulmien ratkominen sujuu.
Ad Infinitum kärsii ajoittain pienistä bugeista ja joissakin kohdissa vilkkuvista tekstuureista, mutta ne eivät haittaa pelin etenemistä ja niitä on varmasti helppo korjailla päivityksillä. Yleensä ottaen peli on Hekate-indiestudion ensimmäiseksi tuotokseksi grafiikaltaan varsin näyttävä. Se onnistuu välittämään sodan ja taisteluhautojen kalmankatkuista tunnelmaa kouriintuntuvalla tavalla. Yksittäisen sotilaan avuttomuus valtavien tuhokoneistojen paineen alla korostuu varsinkin silloin, kun hän on yksin, kädessään vain hakku, jonka avulla voi ainoastaan päästä läpi seuraavasta esteestä. Muitakin apuvälineitä tulee myöhemmin tarjolle, kuten esim. kaasunaamari ja piikkilankaleikkurit.
Pelin äänimaailma ja erinomainen ääninäyttely ansaitsevat vielä kerran erityismaininnat. Kaikkea kamalaa ei tarvitse aina nähdä, sillä se voi jopa olla tehokkaampaa vain kuultuna. Puheen esiasetuksena on englanti, mutta autenttisuuden vuoksi suosittelemme saksaa.
Ad Infinitumin tarina on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Peli maalaa todentuntuisen vaikkakin unenomaisen kuvan ensimmäisen maailmansodan painajaisista sekä riipivästä tunnelmasta, jossa jopa harmittomalta vaikuttava pulu voi osoittautua tappavaksi uhkaksi. Peli varmasti puhuttelee enemmän psykologisen jännitteen kuin suoran toiminnan ystäviä.
Lisää kuvia pelistä:
Tähdet: 3.0/5.0
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, PC
Genre: Kauhu
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 16
Kehittäjä: Hekate
Julkaisija: NACON
Julkaisupäivä: 14.9.2023
