Peliarvostelu: Atomic Heart
Atomic Heart -pelissä eletään vaihtoehtoista vuotta 1955. Sergey Nechaev eli pelissä P-3:ksi kutsuttu hahmo lipuu hitaasti veneellä kaupungin kanaalissa. Ihmiset vaikuttavat hyväntuulisilta, ja erilaisia palvelusrobotteja hyörii ihmisten ympärillä suorittamassa pieniä palveluksia. Alku tuntuu suorastaan turhauttavan hitaalta, sillä välivideoita ja pulinaa piisaa. Ensi kertaa pelaaville vinkki: varatkaa jotain pientä aktiviteettia vierellenne vaikka aikakauslehden muodossa, sillä toimintaan päästään vasta muutaman pitkän tovin kuluttua. Silloin alkaa robottien vallankumous, joka vaarantaa lukuisia ihmishenkiä. Vain P-3 apurinsa kanssa voi pelastaa maailman.
Idyllistä tuhon tielle
Kun P-3 herää katastrofin jälkimainingeissa, näyttää maailma hieman toisenlaiselta, mutta tapahtumia hyvin kuvaavalta. Taustalla on kuitenkin hieman enemmän kuin Terminator-elokuvista tuttu Skynet-ilmiö. Atomic Heart on alkuun helposti lähestyttävä julkaisu, sillä putkimainen eteneminen reittipisteeltä toiselle ei voisi helpompaa olla. Peli tekee myös tallennuksia varsin tiuhaan, joka vähentää toistoa. Pahisrobottien kanssa joutuu ennen kovempien jytkyttimien ja kykyjen löytämistä tulemaan toimeen melko suppealla aseistuksella, mutta tyvestä on helppo ponnistaa ylemmäs. Lisätietoa tapahtumista P-3 saa tekoälyapuriltaan Charlesilta, joka on integroitu tämän käteen. Seikkailun aikana kohdataan myös muita selviytyjiä, jotka tarjoavat muun muassa tietoa ja apua. Keskusteluiden aikana protagonistille tulee eteen myös valintatilanteita puheenparsien valitsemisen osalta, mutta nämä sisältävät lähinnä summittaista lorea ja huumoria.
Jos Wolfenstein ja Bioshock saisivat lapsen, niin tämä se olisi
Sosiaalisesta mediasta poimittu lausahdus toimii mitä parhaiten otsikkona, sillä se kuvastaa peliä paremmin kuin hyvin. Tästä saadaan osviittaa jo alkumetreillä, sillä P-3:n vasempaan kämmeneen sijoitettu Charles-tekoäly lonkeroineen näyttää, että aivan tavallisesta miehestä ei ole kyse. Lyömä- ja ampuma-aseiden ohella pääosa toiminnasta keskittyy erilaisten kykyjen käyttöön, joita on tarjolla moneen makuun. Vihollisten paiskominen esimerkiksi telekinesia-, sähkö- ja jäädytyskyvyillä on yksinkertaisesti hauskaa. Parhaimmillaan ison roistorobottijoukon tuhoaminen saa lähes vallan tunteen aikaan. Juoni sinänsä ei ole kovin kummoinen ja paikoin tapahtumat on helppo päätellä ennakkoon, mutta toiminta pelastaa viihdyttävyydellään paljon. Lootinnälkäiset ihmiset ilahtunevat myös siitä, että Charlesin avulla isonkin määrän tarvikkeita sisältävät huoneet tyhjentyvät hetkessä käyttökelpoisista esineistä. Apurista on hyötyä myös kapinallisten robottien hakkerointitilanteissa, joka animaation käynnistyessä näyttää hauskalla tavalla suurin piirtein kurinpalautuksen antamiselta kurittomasti käyttäytyvälle kiukuttelijalle, kunhan osaa painaa oikeita näppäimiä.
Säröjä kokonaisuudessa
Atomic Heart ei ole kaikissa kohdissa tarpeeksi viimeistellyn oloinen. Esimerkiksi kontrollit turhauttavat välillä, sillä ne poikkeavat kovin erikoisella tavalla niin sanotusta perinteisestä hahmonhallintakokemuksesta. R1-näppäimen ei luulisi olevan ensisijainen painike yksinkertaisten toimintojen toteuttamiseksi, joten se vaatii totuttelua. Pienet palapelit voivat parhaimmillaan piristää taisteluiden ohessa, mutta ilmeisesti pelaajilta odotetaan hyvin kehittynyttä muistia, jotta asiat jäisivät kertanäkemällä mieleen, sillä niitä ei voi tarkistaa pelin sisäisistä valikoista. Koodien kirjoittaminen paperille tai kuvankaappausten ottaminen turhauttaa, kun pulmanratkonta menee liikaa entisaikojen tyyliseksi, eli aikakaudelle ennen internetin yleistymistä. Ärsyttävästi myös keskusteluiden tai tilanteen ulkopuolella olevien ihmisten kommentit näkyvät erittäin pienellä fontilla, joka pakottaa muuttamaan peliasentoa eteenpäin nojaavammaksi. Eikä tekstin kokoa voi valikoiden kautta muuttaa. Vai oliko tämän ratkaisun tarkoitus parantaa yli satatuumaisten televisioiden myyntiä? Lisäksi uuden konsolisukupolven laitteilla lataukset hoituvat niin nopeasti, että latausruudussa näkyvät hyödylliset vihjeet vilahtavat ohi tai vaihtuvat liian nopeasti ennen kuin ne ehtii lukea.
Keskiverron kokemuksen yläpuolella
Pikkuvioistaan huolimatta Atomic Heart on kokemisen arvoinen etenkin haasteita etsiville. Juoni on varsin kliseinen, mutta oikeista naruista vetävä seikkailu, jossa ylivoimainen sankari pelastaa maailman ja kaivaa syylliset vaikka kivenkolosta. Pienet, tarinalliset välivideot ja selviytyjien kanssa kommunikointi säestävät sopivasti taustalla. Erityismaininta myös Fallout-peleistä tutulle karulle, mutta tyylikkäälle ulkoasulle sekä pelin teemaan sopivalle, ajoittain soitetulle hienolle musiikille. Myös rahalle on reilusti vastinetta, sillä läpäisyyn tuli käytettyä reilut 30 tuntia aikaa. Kyseessä on mainio tulokas pelimarkkinoille, vaikka aivan terävimpään kärkeen ei päästä. Suositus kaikille sci-fin, toiminnan, fiktiivisen maailmanlopun meiningin ja haasteiden ystäville.
Tähdet: 3,5/5
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, Microsoft Windows, PlayStation 4, Xbox One, xCloud
Genre: Ensimmäisen persoonan ammuntapeli, seikkailupeli, toimintaroolipeli, pulmanratkaisu
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Mundfish
Julkaisijat: Mundfish, Focus Entertainment, 4Divinity
Julkaisupäivä: 21.2.2023
