Peliarvostelu: Dead Rising Deluxe Remaster
Dead Rising Deluxe Remaster. Alkuperäisen pelin julkaisu tapahtui jo 18 vuotta sitten, kun Frank West, vaaroja pelkäämätön lehtimies lähti maailmalle seikkailemaan jymyjutun toivossa. Taitavan kuvaajan seikkailut vaativat kuitenkin paljon enemmän kuin kameran käyttöä, sillä skuuppien löytämiseksi kohdataan monia vaaroja – tai sitten vaarat itsessään ovat se jymyjuttu. Henkilökohtaisesti en ole alkuperäistä julkaisua kokenut, mutta sen taannoin saamat vuolaat ylistyssanat nostavat odotukset korkealle.
Missä tapahtuu, siellä on myös Frank West. Maailmaa lintuperspektiivistä tähyilevä reportteri tekee matkaa helikopterin kyydissä, mutta mikään ei kerro motiivista saapua paikalle erääseen pikkukaupunkiin. Oletettavasti kyse on lehtimiehen vainusta, mutta tuskinpa edes tähtiluokan journalisti osaa tässä kohden odottaa, mihin on nenänsä työntämässä. Hieman osviittaa saadaan tähyilemällä kaduilla tapahtuvaa liikehdintää, kunnes Frank pyytää laskeutumaan ostoskeskuksen katolle. Lyhyt sananvaihto paljastaa, että Frank tullaan noutamaan 72 tunnin kuluttua, mutta syytä aikarajalle ei kerrota. Sen sijaan pilotti toteaa Frankille tämän olevan täyskahjo, mutta todennäköisesti kokenut lehtimies suhtautuu siihen kohteliaisuutena, pitäen sitä tarpeellisena ominaisuutena ammattiaan ajatellen.
Lähempi tutustuminen kauppakeskukseen tuo Frankin eteen myös muita ihmisiä, jotka suhtautuvat tyynesti tilanteeseen, vaikka oletettavasti tietävätkin sen vaarallisuuden. Jutustelun myötä Frank saa suorittaakseen monia sivutehtäviä, ja tämä onkin yksi Dead Rising Deluxe Remasteredin parhaista puolista: tekeminen ei taatusti lopu, vaan siitä on jopa ylitarjontaa. Höpöttelyt muiden ihmisten kanssa sujuvat jouhevasti, mutta yksi asia alkaa häiritä heti alussa: erilaisia tutoriaaliviestejä tulvii ruudulle niin tiheään tahtiin, että pelaamisen rytmi rikkoutuu useaan otteeseen. Kaikeksi onneksi tämä koskee vain jotakuinkin ensimmäistä puolta tuntia, jonka jälkeen viihdyttävä toiminta ottaa vallan.
Se kummastuttaa, että pelialueena toimiva ostoskeskus muistuttaa lähinnä vankilaa, mutta tämän voi helposti ymmärtää epäkuolleiden määrällä, sillä näiden liikkumista on koetettu rajoittaa erilaisten barrikadien avulla. Lopputulos on kuitenkin lähes vankilaa muistuttava, umpikujien tullessa vastaan tuon tuostakin. Ostoskeskus on kuin jättimäinen kuolemanloukku sokkeloineen päivineen, mutta mikäpä sen mukavampaa kuin mennä henkensä uhalla shoppailemaan ilman niskaan hengittäviä myyjiä. Harvemmin sitä kuitenkaan joutuu ruokalistalle näyteikkunoita katsellessa, mutta positiivisena puolena joka puolelta löytyy Frankin käyttöön sopivia puolustautumisvälineitä.
Mukana voi kantaa jos jonkinlaista härpäkettä, kuten puistonpenkkejä, kassakoneita, lautasia tai ampuma-aseita. Erikoisimmasta päästä puolestaan ovat isot pehmolelut, ostoskärryt tai korut, joilla kelpaa aiheuttaa kaaosta. Siinä on kuitenkin hieman liioiteltu, että jopa pieni käsilaukku muuttuu tappavaksi aseeksi Frankin hyppysissä, ja esimerkiksi timantit tekevät tuhoa samalla tavalla kuin ninjojen heittotähdet. Epäkuolleiden paloittelua parempaa viihdettä pelistä ei ole kuitenkaan helppo löytää, ja se vie parhaimmillaan täysin mukanaan saaden ajankulun unohtumaan. Listimisen lomassa on myös hauska järjestää mitä erikoisimpia kuvauskohteita, sillä Frankin kamera on joka hetki valmiudessa. Kuvista annetaan myös pisteitä niiden viihdyttävyyden mukaan, joka houkuttelee räpsimään enemmän valokuvia.
Haasteet alkavat siinä kohtaa, kun yritetään suorittaa tarinaa edistäviä tehtäviä, sillä liikkuminen on paikoin hyvin rajoitettua. Tyypillisesti joku selviytyjistä pitää pelastaa aikarajan puitteissa tai sitten jokin alue kaipaa puhdistamista zombeista, pari esimerkkiä mainitakseni. Taustalla tikittää myös 72 tunnin aikaraja, joka vastaa reaaliajassa 6 tunnin pätkää. Aikarajoista ei kannata kuitenkaan ottaa liikaa stressiä, sillä vapaa tutkiminen, Frankin kykyjen kehittäminen zombilaumojen kustannuksella ja yleinen riehuminen kantaa pitkälle, vaikka pahimmillaan henki voi lähteä. Pelissä on kuitenkin mahdollisuus käyttää wc-tiloja, jolloin kepillisen heittäminen tallentaa edistymisen asiaankuuluvien ääniefektien kera. Erityisen huvittavaksi koin Frankin ahmimisäänet, sillä terveyspisteiden parantaminen tapahtuu syömällä.
Kovin pitkästä seikkailusta ei voida puhua, mutta kompaktimpi kokonaisuus toimii paljon paremmin kuin yletön toistaminen ja tarinan venyttäminen. Kokonaisuutta piristävät myös silloin tällöin eteen tulevat pomotaistelut, jotka tarjoavat kohtalaisesti haastetta etenemisen lomassa. Eivätkä kuolemat juurikaan häiritse, sillä Frankin tietyt ominaisuudet jäävät pysyvästi käyttöön, jolloin 72 tunnin taipaleen voi halutessaan aloittaa alusta – tai sitten tehdystä tallennuksesta. Viihdearvoltaan Dead Rising: Deluxe Remastered toimii vallan mainiosti, ja sitä voi suositella kaikille hauskoja toimintapelejä arvostaville ihmisille. Väkivaltaisuutensa vuoksi se ei kuitenkaan ole herkkänahkaisimmille tarkoitettu peli.
Tähdet: 4.0/5.0
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, GeForce Now, PC/Windows
Genre: seikkailu, taistelu, räiskintä
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Julkaisupäivä: 18.9.2024
