Peliarvostelu: Mortal Kombat 1

Suosituiksi elokuviksikin muuntunut brutaaleista ”lopetusliikkeistään” tunnettu ja todellakin K18-ikärajansa ansainnut kolmekymppinen Mortal Kombat –tappelupelisarja on uudistunut oleellisella tavalla, jonka myötä tuoreimman version nimi ei jatku kronologisessa numeromuodossa, vaan uuden pelin numero on yksi – ja syystäkin, sillä kyseessä on kaikkien aikojen paras Mortal Kombat.

Mortal Kombat 1 näyttää välivideoineen, väreineen, varjoineen, heijastuksineen, yksityiskohtineen, hahmoineen ja kaikkineen fantastisen hienolta. Kaikki pyörii sulavasti 60 FPS:llä, eikä läpipeluun aikana ollut havaittavissa minkäänlaista laadun heittelyä.

Mortal Kombat 1 ei varsinaisesti keksi pyörää uudelleen, mutta sen tarina on laitettu uusiksi virkeällä tavalla. Tuttuja peruselementtejä on säilytetty, mutta hahmojen rooleja ja olemuksia sekä koko peliversumin olemusta on muutettu. Onkin varsin virkistävää päästä näkemään tutut hahmot uusissa rooleissaan. Esimerkiksi Raiden ei ole enää maapallon eli Earthrealmin suojelija, vaan taistelulajeja harrastava farmari, joka ei ole koskaan pystynyt päihittämään parasta kaveriaan Kung Laota. Liu Kang on tulen jumala, joka on käynnistänyt tiimalasin vartijana ollessaan historian eli maailmankaikkeuden aikajanan uudestaan, pyrkien antamaan kaikille mahdollisuuden rauhaan. Asiat eivät kuitenkaan etene suunnitelmien mukaan, sillä mystinen naishahmo sekaantuu kuvioihin ja valjastaa pahoja voimia lietsomaan sotaa Earthrealmin ja Outworldin välille.

Monilla hahmoilla on täysin uudenlaiset roolit, mutta ainakin totutut pahikset pysyvät sellaisina, vai pysyvätkö sittenkään? Pelin mukaansatempaava ja visuaalisesti erittäin elokuvamainen tarina on täynnä yllättäviä käänteitä, harhautuksia, takinkääntöjä, petoksia ja monia muitakin yllätyksiä. Kun Earthrealmin ja Outworldin perinteinen Mortal Kombat -turnaus mitellään, se ei välttämättä ala siten kuin pelin alussa olisi voinut kuvitella.

Heti alkuun kannattaa harjoitella Practice-tilassa, joka avautuu näkyviin yllättävän upealla tavalla. Harjoittelun aikana voi opetella joko vain pelkät perusliikkeet tai edetä kehittyneempiin liikesarjoihin. Noviisi tuskin muistaa kovin pitkään monimutkaisimpia ja pisimpiä komboja, joten varsinkin mieluisimpia niistä kannattaa toistaa niin monta kertaa, että ne piirtyvät lihasmuistiin.  

Pelin alussa tutustutaan päähahmoihin ja taistellaan erilaisissa paikoissa, kuten Madam Bon ravintolassa ja Johnny Cagen kartanossa, mutta valtaosa seikkailuista tapahtuu upean vivahteikkaassa, värikkäässä sekä ajoittain hyvinkin synkässä Outworldissa. Viiteentoista lukuun jaettu tarina on kuin kiehtova suoratoistosarja, jota on pakko ahmia maratonina jaksosta toiseen. Ohjainta on vaikea laskea käsistä, paitsi fyysisen uupumuksen jäljiltä, sillä tappelukohtaukset voivat olla erittäin intensiivisiä. Kiihkeimmillään ajatustakin nopeammin tapahtuva nappien ja kombojen rämpytys voi hyvinkin kirvoittaa hien pintaan kovakuntoisemmallekin pelaajalle, kuten reippaassa urheilusuorituksessa. Pelissä voi halutessaan helpottaa vaikeustasoa helpoksi tai jopa hyvin helpoksi. Kombojenkin suorittamiseen vaadittavaa aikaa voi kasvattaa, mutta mitkään säädöt eivät poista sitä, että voittojen eteen täytyy silti taistella, mikä on tietenkin jokaisen tappelupelin idea.

Voimien testaamista eli Test Your Might -tilanteita tulee eteen ajoittain, ja silloin täytyy olla tarkkana, koska niistä ei selviydy ohjaimen normaalilla näpyttelyllä. Pleikkarilla haasteesta selviytyminen vaatii ankaraa ohjaimen oikean puolen jokaisen napin rämpytystä ja R2-olkanapin painamista oikealla hetkellä. Tämäkin haaste vaikeutuu tai helpottuu pelin vaikeustason mukaisesti. Se on hyvä, sillä monissa tasoloikkia sisältävissä peleissä vaikeustason muuttaminen ei vaikuta millään tavalla tasoloikkien haastavuuteen, mikä voi olla monelle millin kymmenesosapomppimisten kanssa kipuileville pelaajille hyvinkin ärsyttävää. Tällaisia huolia ei MK1:ssä ole. Pidempien kombojen muistaminen kyllä vaatii keskittymistä ja nopeita sormia. Opettelu kannattaa, sillä monimutkaisimmat kombot ovat huikean upeita ja tehokkaita. Niillä saa huomattavaa etua varsinkin sohvapeleihin tai kamppailuun verkon kautta muita ihmispelaajia vastaan. Yksinpelissä aivan kaikkia komboja ei välttämättä tarvita, jos torjunnat, ajoitukset ja Kameon mahdollisimman tehokas käyttäminen ovat hallussa.

Pelillisesti MK1:n tärkein uudistus on uusi Kameo-järjestelmä, jossa voi ottaa avuksi tietyin väliajoin toisen hahmon, jolla on omat erikoistaitonsa sekä Fatal Blow- ja Fatality -liikesarjansa. Kameoita (15) ei ole yhtä paljon kuin päähahmoja (23), mutta se ei haittaa, koska niiden tuoma taktinen etu on merkittävä. Jos esimerkiksi omalla hahmolla on heikko torjuntakyky korkealta tulevia hyökkäyksiä vastaan, Tanya pelastaa pulasta varsin korkealla liihottavalla erikoisliikkeellään. Kameo-hahmolla voi pysäyttää vastustajan mahtikombon kesken sen suorituksen. Kameoita voi vaihdella tarpeen mukaan ja päähahmojen lisäksi myös niille voi tehdä kosmeettisia muutoksia. Kameoihin tykästyy nopeasti ja ne ovat niin hyödyllisiä, että pelaajalle voi iskeä pienimuotoinen paniikki, jos tiukassa paikassa tulee eteen taistelu huomattavasti tuhovoimaisempaa vihollista vastaan, eikä käytettävissä olekaan Kameota.

Tarinatilassa Kameot valikoituvat automaattisesti tilanteen edellyttämällä tavalla, mutta Invasion- ja Towers -pelimuodoissa niitä pääsee itse valitsemaan. Erilaisia hahmoyhdistelmiä onkin antoisaa kokeilla ja testailla, tukeeko Kameo paremmin käytössä olevan hahmon hyökkäystä vai puolustusta tiettyä vihollista vastaan, ja miten kenenkin synergiat täydentävät toisiaan.

Kampanjan aikana päästään taistelemaan monenlaisilla hahmoilla ja erikoiskyvyillä. Sama pätee vastustajiin, heidän kykyihinsä ja siihen, miten niitä vastaan puolustaudutaan. Suurimmassa osassa pelin luvuista tutustutaan tarkemmin yhteen tapahtumien keskipisteessä olevaan mielenkiintoiseen hahmoon. Harmittavasti jotkut näistä hahmoista jäävät sen jälkeen varsin vähäiselle huomiolle.

Sisältöä on tarjolla tarinamuodon lisäksi Invasions- ja Towers -pelimuodoissa, joista jälkimmäisen palkintoina on kunkin voittoisan hahmon tarinavideo. Kyseessä on perinteinen valloita kukkula -pelimuoto, jossa pelaaja kipuaa Kameonsa kanssa kohti tornin ylintä kerrosta, jossa on vastassa hirmuisin vastustaja omine Kameoineen.

Tietynlaisia RPG-elementtejä sisältävä Invasions on uusi tuttavuus MK-peliversumissa. Se on hyvä yritys laajentaa totuttua pelitapaa, mutta valitettavasti se jää hieman lähtötelineisiin. Eteneminen on vanhanaikaisen lineaarista ja lukuisat tehtävät palkintoineen alkavat jonkin ajan jälkeen toistaa itseään. Invasions uudistuu kuuden viikon välein aina uuden kauden koittaessa, joten nähtäväksi jää, mitä ne tuovat tullessaan.

Pelissä voi suorituspalkintojen lisäksi ostaa hahmoille oikeallakin rahalla kosmeettisia muutoksia, jotka eivät kuitenkaan vaikuta millään tavalla pelisuorituksiin. Ensimmäisessä maksullisessa Kombat Packissa on mukana kuusi taistelijaa; Omni-Man (Invincible – Voittamaton), Quan Chi, Peacemaker (DC Peacemaker), Ermac, Homelander (The Boys) ja Takahashi Takeda, sekä viisi Kameo-taistelijaa; Tremor, Mavado, Johnny Cage, Ferra ja Khameleon.

Mortal Kombat 1 on ajoittain erittäin brutaali peli, jonka järisyttävimmät splatterit tapahtuvat totutusti tiettyinä hetkinä. Jokaisella hahmolla on aluksi käytössä yksi neljän painalluksen Fatality-liikesarja. Toinen kombo saadaan selville pelin edetessä. Fatalityt ovat raakuudessaan ja yksityiskohdissaan niin älyttömän övereitä röntgenkuvineen kaikkineen, että brutaalisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, ne voivat hymyilyttää jopa hieman heikkohermoisempaakin.

Erittäin näyttävästi toteutettu Mortal Kombat 1 on viimeistä piirtoa myöten AAA-luokan peli, joka pursuaa kiinnostavia hahmoja, yllättäviä käänteitä, upeita grafiikoita, kunnon joukkotappeluita, brutaaleja yksityiskohtia ja övereitä lopetusliikkeitä. Tuttuun tapaan jokaisen taistelun päätteeksi kuullaan myös tyhjentävä one-liner.

Pelin ainoat kritiikit tulevat hieman verkkaisesta Invasions-pelimuodosta sekä siitä, että jotkut hahmot, joilla tarinassa pääsee pelaamaan, saa käyttöön vain maksullisella Kombat Packilla. Alkuvaiheessa porua aiheuttanut bugi, jossa Pelaaja 1:llä on keskinäisissä mittelöissä epäreilu etu Pelaaja 2:een nähden, korjataan päivityksellä.

Pelin päähahmot ovat Liu Kang, Scorpion, Sub-Zero, Raiden, Kung Lao, Kitana, Mileena, Johnny Cage, Kenshi, Smoke, Rain, Li Mei, Tanya, Baraka, Geras, Reptile, Ashrah, Havik, General Shao, Sindel, Nitara, Reiko ja Shang Tsung. Kameo-hahmoja ovat Scorpion, Sub-Zero, Sonya Blade, Kano, Goro, Kung Lao, Stryker, Jackson “Jax” Briggs, Cyrax, Sektor, Frost, Darrius, Sareena, Motaro ja Shujinko.

Kirsikkana kakun päällä on Jean-Claude van Dammen näköishahmo pelin Premium Edition -versiossa. Dammen alla oleva mainos on todellakin K18!

Onko Mortal Kombat 1 hintansa arvoinen, eli kannattaako se hankkia? Ehdottomasti, varsinkin jos pitää tappelupeleistä ja kestää entistäkin graafisempia Fatality-liikesarjoja.

Lisää kuvia pelistä:

Tähdet: 4.5/5.0

Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, PC, Nintendo Switch
Genre: Tappelupeli
Pelaajamäärä: 1-2
Ikäraja: 18
Kehittäjä: NetherRealm Studios
Julkaisija: Warner Bros. Games
Julkaisupäivä: 19.9.2023