Peliarvostelu: Resident Evil 4 (2023)

Capcom on ottanut sydämen asiakseen nostaa vanhoja Resident Evil -pelisarjan huippupelejään pinnalle remake-versioiden kautta. Tuorein julkaisu Resident Evil 4 jatkaa samaa laadukasta linjaa kuin tähänastisten nostalgisten pelien uudispainokset.

Tarinan päähahmona toimii Leon S. Kennedy, joka on lähetetty saadun johtolangan myötä selvittämään katoamistapausta. Esimakua tulevasta seikkailusta tarjoaa kyläpahanen, josta Leon aloittaa tutkimuksensa. Vastaanotto on kaikkea muuta kuin ystävällinen, sillä pelottavan näköiset ja aggressiiviset kyläläiset yrittävät päästää komennuksella olevan agentin päiviltä keinoja kaihtamatta.

Heti kärkeen voi sanoa tunnelman olevan erittäin kutkuttava ja sopivasti hiuksia nostattava. Tähän toki vaikuttaa sekin, että alkuperäinen Resident Evil 4 on allekirjoittaneelle yksi parhaista pelikokemuksista kyseisen kauhupelisarjan parissa. Näin ollen aivot ovat ehtineet marinoitua kelpo lailla 18 vuoden takaisen julkaisun uudispainosta odottaessa. Tiivistettynä on kiva päästä taas pelottavan tunnelman lumoon, ja nähdä, millaisia uudistuksia Capcomin tiimi on keksinyt.

Odotukset eivät petä, sillä pieniä ja toimivia yksityiskohtia putkahtelee jatkuvasti esiin. Alkuperäiseen versioon verrattuna Leon pystyy nyt liikkumaan tähdätessään ja veistä käyttäessään. Jopa hyökkäysten torjuminen teräaseella on lisätty yhdeksi toiminnoksi, joka mahdollistaa parry-tyyliset vastaiskut oikein ajoitettuna. Kaikeksi onneksi uusi toiminto ei ole ottanut vaikutteita esimerkiksi Dark Souls -pelisarjasta, sillä sen oppii varsin helposti. Vastaavasti viholliset ovat saaneet hieman lisää nopeutta ja aggressiivisuutta, joten lähitilanteisiin päädytään varsin usein. Runsaista ja hyvistä muistoista huolimatta tuntuu siltä, että pelaisi uutta peliä, eikä vanhoihin, hyväksi havaittuihin manöövereihin voi turvautua joka kerta.

Mikä sitten tekee pelimaailman uudesta tulokkaasta niin koukuttavan? Tähän ei voi antaa suoraa vastausta, vaan näkemyksen on oltava laajempi. Remake-versiossa on ensinnäkin sama tutkimisen vapaus kuin GameCube-ajan tekeleessä. Hiljaiset hetket, pienet äänet, vastustajien karmiva puheensorina ja pelottavat äänet hiipivät kuvaannollisesti pitkin selkäpiitä. Koko ajan tulee pelättyä tilannetta, jossa yksikin vihollinen huomaa Leonin, jolloin hälytysten aalto leviää kulovalkean tavoin. Toimintaa tehostava ahdistava musiikki kruunaa hektiset osuudet, jonka jälkeen loottaaminen on kuin mielialaa nostava palkinto. Uutena ominaisuutena Leonilla on kyky viimeistellä viholliset äänettömästi selkäpuolelta, joka on paikoin erittäin hyödyllinen taito, sillä se lisää julkaisuun hieman äänetöntä taktikointia vihollisten harventamiseksi. Tasapaino hiiviskelyn, toiminnan, tutkimisen, annettujen sivutehtävien ja piilotettujen aarteiden etsinnän osalta on harvinaisen hyvin toteutettu, sillä niitä on tarjolla erittäin monipuolisesti.

Aivan yksin Leon ei joudu mutkikasta ongelmavyyhtiä selvittelemään, sillä seikkailun aikana kohdataan ja keskustellaan eri hahmojen kanssa paikoin hyvin kattavasti. Yksi harmi kuitenkin koskee seuralaisten välistä sananvaihtoa, sillä sitä olisin odottanut enemmän. Resident Evil 4:n eri alueiden rakenteen vuoksi samoja kohteita kolutaan toisinaan uudemman kerran, jolloin pieni rupattelu edes hetkittäin olisi piristänyt kummasti toistokohtia. Keskustelun sijaan saadaan kuunnella jatkuvalla syötöllä sekä Leonin että vierellä kulkevan kumppanin jatkuvia hengästymisen ääniä, joka ihmetytti suuresti. Ilmeisesti pelko ja dramaattiset kokemukset saavat puuskuttamaan tuon tuostakin, tai sitten hahmoilla on aidosti huono kunto, mikä ei sovi ainakaan ulkoisesti rotevan Leonin pirtaan. Ilahduttavasti hahmot ovat kuitenkin huomattavasti elävämmän ja aidomman näköisiä alkuperäiseen verraten. Myös pelin ulkoinen ilme sopii synkkään kauhuteemaan kuin nenä päähän.

Yksi pelin parhaista – ellei paras – hahmo ansaitsee oman kappaleensa, sillä vuoden 2005 versiossa Paul Mercierin englanniksi ääninäyttelemä, kaapuun pukeutunut naamioitunut kauppias on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Hauskat ja terävät lausahdukset, karski äänensävy, pienet innostumiset ja koominen nauru ovat tämän mysteerimiehen ehdottomia vahvuuksia. Hahmon alkuperää ei tiedetä, nimestä puhumattakaan, vaan hänet tunnetaan lontooksi “The Merchant”-nimellä, tarkoittaen kauppiasta. Mutta voihan iso harmitus sentään, sekä Leonia että kauppiasta ääninäytellyt Mercier on saanut korvaajan kaikkien vuosien jälkeen. Capcom ei ole virallisesti vahvistanut uutta nimeä arvostelua kirjoitettaessa, mutta voi kuitenkin sanoa uuden kasvon kuulostavan uskottavalta. Repliikkejä on tullut mukavasti lisää, ja kauppiaalla on myös yksi iso yllätys sekä uusille että vanhoille pelaajille, kunhan seikkailu edistyy riittävän pitkälle. Tosin se on sanottava, että kaapujantteri antaa välillä niskaan hengittävän, yli-innokkaan myyjän vaikutelman hieman liiallisen juttelunsa myötä. Moinen aktiivisuus häiritsisi myös oikeassa elämässä vaihtoehtoja pohdittaessa, vaikka kyse olisikin vain hyvästä palvelusta. Kokonaisuutena uudistunut myyntimies ei aivan pärjää edeltäjälleen.

Resident Evil 4:n pelattavuutta ei voi liiaksi kehua. Pitkiä välimatkoja ei tunneta, sillä automaattisia välitallennuksia viljellään jatkuvasti myös samoja alueita koluttaessa. Myös mahdollisuudet tallentaa vanhalla kunnon kirjoituskoneella toistuvat jokaisen haastavan kohdan edellä ja niiden jälkeen – parhaimmillaan pitemmissä toimintakohtauksissa on jopa välitallennuspisteitä. Tavarapaljouden järjestäminen on myös kokenut uudistuksen, sillä yhdellä napinpainalluksella voi järjestää tarvikelaukun järkevään kuosiin. Kehunsa ansaitsee myös systeemi, jolla voi lähettää aseita, tähtäimiä tai parannusspraypulloja pohjattomaan säilöön mistä tahansa. Tosin tavaroita voi noutaa vain kirjoituskoneen luota, mutta se on kovin pieni vaiva. Isot kiitokset ansaitsee myös erittäin kattava ja toimiva kartta, johon jopa piirtyy huomaamattomien loottien kuvakkeet, mikäli pelaaja on kulkenut riittävän läheltä.

Vuoden 2023 peleistä arvostelemamme Dead Space teki uudispainoksena erinomaisen vaikutuksen, ollen allekirjoittaneelle sen hetken parasta osastoa. Resident Evil 4:n remake-versio pistää tästä vielä piirun verran paremmaksi, niin hiottu kokonaisuus se on jo ennen julkaisupäivää. Pelissä on niin paljon uutta tekemistä, hyviä ja hiottuja uudistuksia, pieniä yllätyksiä, arvoituksia ja mielekästä tekemistä, että se ansaitsee kirkkaat viisi tähteä. Kynnyksenä riittävä englannin kielen taito tarvitaan, jotta juoni antaisi syvällisemmän kokemuksen, ja toisaalta muutamat hyvin brutaalit kohtaukset saattavat aiheuttaa pahaa oloa herkemmille. Myös eritasoiset pelaajat on huomioitu erilaisten vaikeustasojen avulla. Suosituksena Capcom ehdottaa vaikean tason valintaa pelin aiemmin kokeneille veteraaneille, joihin itsekin kuulun, mutta normaalitaso oli sekin kyllin haastava. Nälkää jäi myös uudelleenpeluukierrosta varten, eikä sovi unohtaa kylmiä väreitä lopputekstien ja juonta lisää valaisevien välivideoiden aikana. Tuo on aina ollut merkki hyvästä pelikokemuksesta, kun selkäpiitä kutkuttaa oikein kovasti jälkikäteen. Suositus kaikille kauhugenren ja toiminnan ystäville.

Arvostelijan huomio: älkää selatko pelin sisäistä challenges-valikkoa seikkailun aikana, sillä se paljastaa muun muassa pelin chaptereiden eli tarinaosioiden määrän! Ensimmäisen läpäisyn jälkeen siihen kannattaa tutustua ilmaiseksi avattavan lisäsisällön saamiseksi.

Tähdet: 5,0/5

Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, PC/Windows, PlayStation 4 (huom. ei Xbox One -versiota)
Genre: Toimintaseikkailu, selviytymiskauhupeli, räiskintäpeli
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Capcom
Julkaisijat: Capcom
Julkaisupäivä: 24.3.2023