Peliarvostelu: The Dark Pictures Anthology: The Devil in Me
The Dark Pictures Anthology -kauhupelisarjan uusin osa, The Devil in Me, ei poikkeuksellisesti sisällä yliluonnollista kauhua, vaan tällä kertaa pureudutaan tosielämän sarjamurhaajan mielenmaisemiin.
H.H. Holmes hirtettiin 1800-luvun lopussa syytettynä jopa sadan ihmisen murhaamisesta hotellissaan, jonka hän oli rakennuttanut Chicagoon maailmannäyttelyalueen lähelle. Holmes tunnusti 27 murhaa ja hänet haudattiin toiveensa mukaisesti betoniin.
Pelissä tosielämän rikoksia tutkiva dokumenttituotantoryhmä saa kutsun mystisen saarelle tutustumaan tarkkaan kopioon “murhalinnasta”. Tarjous kuulostaa melkeinpä liiankin hyvältä, ja sitä se onkin, sillä pahaenteisestä rakennuksesta alkaa pian paljastua hyytäviä piirteitä. Saw-kauhuelokuvasarjaa muistuttavat kuolemanloukut ja järkyttävät tilanteet makaabereine valintoineen saavat kuvausryhmän suunniltaan pelosta. On täysin pelaajien tekemistä valinnoista kiinni, kuinka moni hamoista, jos yksikään, selviää kokemuksesta hengissä.
Peli noudattelee tuttuja raiteita, eli sitä voi pelata yksin tai Movie Night -tilassa kaverin kanssa netin välityksellä, tai jopa neljästään antamalla vuorollaan ohjaimen kunkin hahmon pelaajalle. Ja tietenkin mukana on myös loistavan Pip Torrensin esittämä tarinan kuraattori. Muutkin näyttelijät ovat laadukkaita. Heidän esittämänsä moniongelmaiset hahmot ovat aika kiinnostavia ja tarina pitää otteessaan. Peliaikakin on kasvanut noin seitsemään tuntiin.
Edellisistä peleistä tuttu hieman kömpelö ohjaus on edelleen läsnä, mutta nyt mukana on uudenlaisia valintoja ja pulmia sekä jopa inventaariovalikko. Jokaisella hahmolla on omanlaisensa apuvälineet, joita tarvitaan erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi luottokortilla voi avata joitakin laatikoita ja kamerajalustalla voi kurkotella ylähyllyllä siintävää esinettä. Mielenkiintoisin apuvälineistä on äänittäjän mikrofoni, jonka kautta kuultavia pelottavia ääniä kohti täytyy tietenkin mennä.
Pelin grafiikat ovat jälleen kehittyneet, mutta pientä bugisuutta löytyy, kuten esimerkiksi se, että pelihahmo voi jumittaa oudoissa paikoissa ja osa hänestä voi näkyä monessakin kohtaa seinän tai oven läpi.
Juoni etenee valintojen perusteella, joita ei voi perua. On siis oltava erittäin huolellinen varsinkin vaaratilanteissa, sillä väärän valinnan myötä tai varomattoman napinpainalluksen seurauksena uutta yritystä ei tule. Pelihahmo todennäköisesti kuolee hirvittävällä tavalla ja tarina muuttuu oleellisesti. Pelissä on useita täysin erilaisia loppuja, ja mukaan voi tulla jopa uusi hahmo. Tästä saa ehdottomasti motivaatiota pelata peli haluamastaan kohdasta lähtien uudelleen loppuun asti.
The Dark Pictures Anthology: The Devil in Me -pelin ikäraja on oikeutettu graafisen väkivallan ja epäinhimillisten valintojen ansiosta. Kyseessä ei ole perinteinen peli, vaan tavallaan interaktiivinen kauhuleffa, jonka etenemiseen voi itse vaikuttaa. Julmasta väkivallasta ja hyytävistä puitteista huolimatta peli ei välttämättä nostata suunnattomia valtavia pelon tunteita, vaikka siinä joitakin jump scare -kohtia onkin. Se kuitenkin viihdyttää etenkin kauhuleffojen, tosirikosten ja sarjamurhaajien elämästä kertovien dokumenttien faneja. Kannattaa myös katsoa lopputekstit aivan loppuun saakka.
Tähdet: 3,5/5
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 4, PlayStation 5, Xbox One, Xbox Series X/S, PC
Genre: Kauhu
Pelaajamäärä: 1-2 (4 Movie Night -tilassa)
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Supermassive Games
Julkaisija: Bandai Namco
Julkaisupäivä: 18.11.2022
