Peliarvostelu: The Rogue Prince of Persia
Persian prinssi näki päivänvalon jo vuonna 1989, kun sivulta päin kuvattu tyylikäs seikkailupeli tuotiin pelaajien silmien eteen. Pelisarjan tuorein julkaisu The Rogue Prince of Persia tarjoaa roguelite-genrelle tyypillisesti tukuittain harmaita hiuksia ja kuolemia, mutta samalla oma hahmo kehittyy pikkuhiljaa vahvemmaksi lopullista päämäärää kohti edettäessä. Juuri tämä on Ubisoftin julkaiseman tulokkaan parhaita ominaisuuksia: kärsivällisen toistamisen ansiosta pelattavuus paranee, kun omasta hahmosta kehittyy pikkuhiljaa voimakkaampi.
Tarina alkaa perin kaoottisissa merkeissä, sillä ylivoimaiset vihollisjoukot ovat valloittaneet prinssin kotikaupungin ja taistelut vellovat rajuina sen ympärillä. Myös prinssi osallistuu taisteluun, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen hän herää kaupungin laidalta tietämättä miten on sinne päätynyt. Vihamielisiä hahmoja palloilee edelleen lähistöllä, joten taistelu näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Juonta pohjustavat prinssin ilmeet ja ruutuun ilmestyvät tekstinpätkät, sillä ääninäyttelyä ei ole lainkaan mukana, mitä voi pitää pienenä miinuksena. Pääpaino on kuitenkin toiminnassa, tarinan kulkiessa sievästi mukana taustalla, vaikka välillä keskustelut ystävällismielisten hahmojen kanssa tarjoavatkin mielenkiintoista tietoa.
Meininki voi tuntua alkuun turhankin julmalta, sillä jopa perusvihollisten aiheuttamat pienet naarmut terveysmittariin tuntuvat suurilta siinä kohtaa, kun eteen putkahtaa moninkertaisesti suurempi ja kestävämpi pomojöllikkä. Hyvin tyypillisesti ensikohtaaminen hujahtaa opetellessa möllikän liikkeitä, ja voittoa ei kannata odottaa kuin kaukaisissa haaveissa, ellet ole luontainen lahjakkuus ja täysin sinut prinssin liikkeiden kanssa. Tällaisissa tilanteissa punnitaan oman kärsivällisyyden tasoa, ja kannattaa miettiä sanoja “kyllä se vielä joskus”, kun prinssi herää ties kuinka monennen kerran turvasatamastaan.
Asialla on toki valoisakin puolensa, sillä matkalta kerätyt esineet, rahat ja muut kilkkeet edesauttavat vaaroista selviämistä taas piirun verran paremmin seuraavalla kerralla, mikäli valuutat riittävät tehosteiden avaamiseen. Toistaminen voi silti olla jokseenkin puuduttavaa, eikä tällainen sovi kaikille, mutta vihollisten kaatuessa kerta kerralta jouhevammin on omiaan pitämään kiinnostusta yllä ainakin omalla kohdallani. Hermoja rauhoittaakseen voi myös aina antautua keskusteluun turvapaikan ystävällisten hahmojen kanssa ja katsoa, mitä tilpehööriä näillä on myytävänä tai avattavana seikkailun edistämiseksi.
Tyypillisen pelikerran aikana murjotaan vihollisia esimerkiksi sapelilla tai jousipyssyllä, ja ennen kaikkea harrastetaan hyvää ajoitusta vaativaa tasoloikkimista seinäkiipeilyn kera. Kontrollit tuntuvat selkeiltä, mutta vie oman aikansa ennen kuin kaiken oppii tekemään selkäydintasolla sen enempää miettimättä. Minkäänlaista aikarajoitusta ei kuitenkaan ole, joten haastavissa hyppimiskohdissa saa harjoitella kaikessa rauhassa. Tai ei ihan aina, sillä pelintekijät ovat saattaneet joskus laittaa esimerkiksi piikkejä valittuihin kohtiin, joka kirvoittaa lausumaan ärräpäitä hyppyjen epäonnistuessa.
Kokonaisuutena The Rogue Prince of Persia on erittäin toimiva ja viihdyttävä, mikäli hermot kestävät useita toistoja, ja kärsivällisyyttä riittää kehittämään prinssistä niin voimakas, että pelistä alkaa toden teolla nauttia. Peli on myös teknisesti todella valmiin oloinen, sillä harmia aiheuttavia bugeja ei muistu mieleen ainuttakaan, ja ulkoisesti ympäristöt ovat upean näköisiä. Sarjakuvaväkivallan vuoksi se ei kuitenkaan sovellu perheen pienimmille. Vahva suositus kaikille 2D-tasoloikkaa, seikkailua ja taistelua arvostaville.
Tähdet: 4.5/5.0
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, PC/Windows, Xbox Series S|X, GeForce Now, xCloud, Amazon Luna
Genre: Toimintaseikkailu, tasohyppely, roguelite
Kehittäjä: Evil Empire
Julkaisija: Ubisoft
Ikäraja: 12
Pelaajamäärä: 1
Julkaisupäivä: 20.8.2025
