Peliarvostelu: Warhammer 40,000: Space Marine II

Warhammer-pelien historiaa alettiin kirjoittamaan jo 1990-luvulla, jolloin niistä pystyi nauttimaan tuon ajan tietokoneilla ja konsoleilla, mutta myös lautapeliversiona. Eeppinen sarja on poikinut niin monta erilaista spin-off-tyyppistä seikkailua erilaisine käänteineen ja polkuineen, että kokonaisjulkaisujen määrä lasketaan jo useissa kymmenissä. Tuorein julkaisu on Warhammer 40,000: Space Marine II, joka tarjoaa messevää ja brutaalia toimintaa niin yksin kuin myös kaveriporukalla seikkailtaessa.

Hyvästä pelisuunnittelusta kertoo heti kärkeen eteen ilmestyvä laadukas valikkonäkymä, josta saa säädettyä tärkeimmät asiat kohdalleen ja omien mieltymysten mukaisiksi. Pelimuotoja on tarjolla kaikkiaan kolme, kunhan selvittää ensin lyhyehkön, mutta ensikertalaiselle kohtalaisen haastavan tutoriaaliosuuden maaliin asti. Oman tukikohdan komentosillalta voi heittäytyä joko päätarinan, erilaisten haastetehtävien tai muita ihmispelaajia vastaan käytävän toiminnan pariin. Ruudulle alkupuolella ilmestyvä suositus kehottaa kahlaamaan pääjuonen ensin läpi, sillä haastepuolella törmää melko helposti tarinaa koskeviin spoilereihin. Henkilökohtaisesti olisin halunnut jo julkaisun beetavaiheessa mukana olleena kokeilla kaikkea mahdollista heti kättelyssä komeiden puitteiden vuoksi, mutta olen samaa mieltä suosituksen kanssa: päätarina kannattaa koluta ensin läpi.

Päätarinan yksi keskipisteistä on luonnollisesti Tyranid-vihollisten löylyttäminen, ja sodan kapellimestarina toimii raskaan sarjan veteraani, Titus. Deathwing-joukoissa aikaisemmin toiminut yrmynaamainen ja arvilla kyllästetty körmy johtaa kolmen avaruusmariinin ryhmäänsä määrätietoisesti vaarallisesta tehtävästä toiseen, tuoden taktisen edun taisteluihin, jotta ihmiset selviäisivät hengissä. Tarinanpätkät ovat varsin isoja kokonaisuuksia, sillä yhteen tehtävään saattaa helposti vierähtää jopa puoli tuntia, ellei tarkoitus ole vain puskea päätä pahkaa eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltavaa, sillä ahkerimmat etsijät löytävät tiimilleen taktisia etuja, kuten ammuksia, varusteita ja myös datakapseleita, jotka paljastavat palasia juonenkäänteistä. Juoni on kuitenkin sivuseikka siinä kohtaa, kun kolmen mariinin joukkio laittaa sekä aseet että voimakkaat lähitaisteluaseet laulamaan vihollisaaltojen läheisyydessä. Samalla selviää, miksi Space Marine II on kerännyt paljon hyviä arvosanoja julkaisunsa jälkeen – massiivisten vihollislaumojen ja isojen pomohirviöiden löylyttäminen on kerrasta toiseen äärimmäisen tyydyttävää.

Avaruusmariinit kantavat mukanaan yhden pääaseen lisäksi kevyempää kakkospyssyä, mutta myös lähitaisteluasetta, ja saapa joskus käsiinsä myös raskaamman aseen tukalimpia tilanteita varten. Tyranidien kurmoottaminen maistuu makoisalta tuliaseiden voimalla etenkin näin paatuneelle räiskintäpelien ystävälle, vaan voi pojat sitä tunnetta, kun pääsee repimään lamaantuneen vihollisen kappaleiksi miekalla, sahalla tai muulla tarkoitukseen sopivalla työkalulla. Lähitaistelunäkymiin on muutenkin panostettu oivallisen paljon, sillä viimeistelyanimaatioita on useita erilaisia. Parhaimmillaan maailmankolkkien tutkiminen on silloin, kun rinnalleen saa kaksi ihmispelaajaa, vaikka tekoälymariinit osaavatkin olla hyödyksi. Vierellä olevat hahmot myös elävöittävät pelaamista höpöttelemällä silloin tällöin jotakin asiaankuuluvaa matkan varrella.

Space Marine II:n oikeastaan ainoa heikkous on lievä toistamisen tunne pitemmällä tähtäimellä, vaikka etenkin yksittäisissä operaatiotehtävissä käytettävissä on peräti kuusi erilaista hahmoa tarjoamaan vaihtelua menoon. Jokaiselle on tarjolla muhkea nippu erilaisia tehosteperkkejä, asusteita ja aseita moneen makuun, ja vaikeustasoja on kaikentasoisille pelaajille. Teknisellä puolella peli on kaatunut pari kertaa, ja erään tehtävän päätteeksi jumiutuminen latausruutuun esti palkintokertymän lunastamisen, mutta pelaamista ne eivät ole häirinneet kuin minimaalisella tasolla. Tarvittaessa peliseuraa löytyy erittäin helposti, sillä taistelukentälle voi edetä myös eri alustoilla pelaavien kanssa. Warhammer-pelit ovat aiemmin olleet sekä hyviä että keskivertoja, mutta tuorein julkaisu kiilaa lähelle terävintä kärkeä. Toimintapelien ystäville se tarjoaa maukasta mannaa pitkäksi aikaa. Brutaaliutensa vuoksi 18 vuoden ikäraja on erittäin perusteltu.

Lisää kuvia:

Tähdet: 4.5/5.0

Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X|S, PC/Windows, GeForce Now
Genre: seikkailu, räiskintä, hack’n slash
Pelaajamäärä: 1-3 (verkossa)
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Saber Interactive
Julkaisija: Focus Entertainment
Julkaisupäivä: 9.9.2024