Peliarvio: God of War Sons of Sparta
God of War on iso nimi pelimarkkinoilla, mutta mahtaako sen tuorein julkaisu Sons of Sparta pärjätä todella kovassa seurassa, kun markkinoilta löytyy sellaisia supernimikkeitä kuin esimerkiksi Hollow Knight, tämän jatko-osa Silksong, Dead Cells ja The Rogue Prince of Persia? Yrittää toki aina voi, ja lähtökohtaisesti Sons of Sparta on kohtalaisen mielenkiintoinen tarina nuoren Kratoksen seikkailuista, jotka koetaan 2D-perspektiivistä.
Kun seikkailu alkaa, kuvittelen olevani se sama kovakasvo, joka God of War -peleissä pyyhkii vihollisilla lattiaa. Mielikuva joutuu koetukselle heti alkumetreillä, kun eteen astelee vihaisia ääniä päästelevä otus, joka pyrkii nujertamaan vastarinnan heti alkuunsa. Hetki tuntuu melkein kliseiseltä, sillä olen kokenut saman monessa pelissä – otetaan luulot pois ylivoimaisella vastuksella saman tien, kun olen hädin tuskin ehtinyt kokeilla kontrolleja. Asiat eivät kuitenkaan mene tavalliseen tapaan, sillä tyhjästä ilmestyvä apuri muuttaa taistelun huomattavasti helpommaksi. Toiminnan rauhoituttua käy ilmi, että paikalle saapunut taistelija on Kratoksen pikkuveli, jonka kanssa tullaan käymään monet keskustelut juonen edetessä. Veljesten välit ovat kunnossa, mutta Kratos joutuu toisinaan hieman vahtimaan liian innokasta ystäväänsä, joka tuo oman mausteensa tarinaan.
Alkuun seikkaileminen on suhteellisen helppoa, mutta vihollisten aliarvioiminen kuluttaa jo normaalitasolla elämänpalkkia suhteellisen nopeasti. Ruudulle pomppaavista tutoriaaleista on toki apua uusien tilanteiden kohdalla, mutta ne katoavat ruudulta aivan liian nopeasti. Onneksi valikoista löytyy asetus, jolla ne saa näkymään pitempään, sillä kontrollien valtavasta määrästä johtuen vie aikansa, että kaikkea oppii tekemään tilanteiden vaatimalla nopeudella.
Alkuun Kratoksella on käytössään vain väistöt, hypyt ja kilpi, kun taas hyökkäyksistä huolehtii teräväkärkinen keihäs. Ajan kanssa käyttöön aukeaa esimerkiksi kivilinko-tyyppinen maagisia hyökkäyksiä viljelevä ase, ja toisinaan esteiden ohittamiseksi käytössä pitää olla monenlaisia erikoisesineitä. Kaikelle on käyttötarkoituksensa pienissä puzzleissa, joissa hyvät hoksottimet ovat tarpeen, mutta palapelien ratkaisut ovat usein turhan yksinkertaisia tai liian tarkkaa ajoitusta vaativia.
Monipuolisuus kykyjen osalta on yksi God of War Sons of Spartan tärkeimmistä valttikorteista, joka tulee esille etenkin taisteluissa. Se tosin ärsyttää, että monet alueet kätkevät aarteita, joita ei ole mahdollista kerätä ennen kykykavalkadin riittävää laajenemista, joka melkeinpä pakottaa tekemään muistiinpanoja tai ottamaan kuvia muun muassa avattavista arkuista. Kaiken kukkuraksi samojen alueiden toistaminen ei ole useinkaan kovin mielekästä. Peli toki tilastoi eri alueiden kätketyt aarteet alueittain, mutta karttaan niitä ei piirry.
Yksi karuimmista asioista koskee ulkonäköä, sillä uutukainen näyttää hädin tuskin PlayStation 3 -aikojen julkaisulta. Hahmot ovat pikselimäisiä tarkemmin katsottaessa, ja saman alueen ruudut muistuttavat hieman liikaa toisiaan – aivan kuin ne olisi osittain kopioitu edellisestä pohjasta ja lisätty sitten jotakin erilaista sekaan. Karut näkymät eivät kuitenkaan heijastu seikkailun aikana kuultavaan musiikkiin tai ääninäyttelyyn, sillä niitä voi pitää tavanomaista parempina. Myös pelattavuuteen on panostettu, sillä pikamatkustuspaikkoihin törmää kohtalaisen usein, ja jatkopaikkoina kuoleman jälkeen toimivat leiritulet helpottavat niin ikään tutkimusmatkailua. Myös peruskontrollit on helppo omaksua ainakin siihen asti, kun pitää osata käyttää lukuisia nuotiolla avattuja taitoja.
Kokonaisuutena God of War Sons of Sparta vaikuttaa muutamista hyvistä puolista huolimatta liian pelkistetyltä ja samojen asioiden jatkuvalta toistamiselta. Pomotaistelut ovat kiehtovia, mutta niihin törmää liian harvoin. Kaikki tuntuu pohjautuvan loputtomaan keräilyyn, jotta Kratoksesta saisi kasvatettua riittävän vahvan esteiden ylittämiseksi. Ihmiset taas tuntuvat suhtautuvan Kratokseen ja hänen veljeensä melko rujolla tavalla, mutta kaksikon apu kyllä kelpaa hankaluuksien osuessa omalle kohdalle.
Parhaiten Sons of Sparta sopii kärsivällisen luonteen omaaville ja pitkäjänteiseen hahmon kehittelyyn tottuneille, mutta nykyisessä muodossaan se jää auttamatta arvostelun alussa mainittujen huippujulkaisujen varjoon. Myös Kratoksen nuoruuden aikaa käsittelevä kasvutarina näyttäytyy välillä hienoina hetkinä, mutta tällöin pitää ymmärtää riittävästi englantia. Uutukainen on kokeilemisen arvoinen, mutta ei pakkohankinta.
Tähdet: 3.0/5.0
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5
Genre: Metroidvania, toimintaseikkailu
Ikäraja: 16
Kehittäjä: SIE Santa Monica Studios
Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
Julkaisupäivä: 16.2.2026
